Millanen tyttö mä oon? Mä oon aika lailla sellainen, elän tähdissä tai pilvissä tai miten sen nyt sanoo, unelmissa. Unelmoin, luen, kirjoitan, oon mä. Mä tykkään siis lukee, kaikkee romanttista hömpötystä ja kaikkee muuta. Tykkään myös kirjottaa, päiväkirjaa ja tarinoita, kaikesta. Unelmoin onnellisuudesta, unelmoin psykiatrin urasta ja lapsista, tosin en omista, mulla on synnytysfobia, haluisin adoptoidun lapsen (lapsia) jostain. En mä sille ainakaan mun geenejä haluis (hehheh) juu. Mä tykkään miettiä lapsille nimiä, nyt mun lemppari ois tytölle; Fanny Luna Amanda, eiks oo aika ihana?? juuhei ja pojalle Felix jotain.. Niin mun piti selittää enemmän öö.. kaikesta. Mä oon keskiverto koululainen, kielet=vaikeeta, matikka=helppoo.. Oon yli rakastunut serranoihin, oon hullu. Opiskelen nyt sitten espanja.. juu se on ainut kieli jonka oppiminen ei oo NIIN vaikeeta sillä haluun oikeesti oppia sitä. Sit mä tykkään kirjottaa tarinoita serranoista (juu hullu...olen soy tonto) juu niin yleensä ne on sellasia että Eva on tullut raskaaks ja muuttanut johki.. Marcos ei tiedä olevansa isä eikä Eva oo kertonut miks lähtee.. juu ja sit ne tapaa ja on sillee et hei moi. x) njuu.. sit kirjotan päiväkirjaa ja paljon. Mä tykkään tähdistä ja enkeleistä, tähdet on päähänpinttimä runotytöistä (yks parhaista kirjoista ikinä...) ja enkelit vaan niin <3. Mä ajattelen ett mulla on 3 suojelusenkeliä, kaks tyttöö ja yks poika. Niillä kaikilla on blondit enkelikiharat ja ihanat siivet.. juu soy loco. Mä rakastan lapsia, ja ne yleensä mua (okei mua ärsyttää kaikki ihmiset jotka luulee itestään liikaa mut tää on totta x) ) juu niin voisin vaikka elää elämäni pelkästään pienten kanssa. Mulla ei oo ketään, siis poikaa, tai ei kyllä tyttöäkään mutt haluisin pojan. Mut en ikinä tapaa ketään ihanaa tyyppiä enkä oo edes hyvän näkönen :(. Miks se on kirjoissa aina niin helppoa? Löytää joku siis. Mitäs muuta mä kertoisin itestäni. Mulla on paljon kavereita, muutama ystävä ja yksi jota kutsun bestikseksi mutta ei se sellanen ole, en mä pysty kertoon sille mitään, en voi olla mistään eri mieltä tai mitää. Oikeesti mä oon luonteeltani sellanen että puhun aina ja mulla on vahvat mielipiteet mut mä en pysty oleen mä "bestiksen" seurassa. Luonteelta mä oon myös johtaja tyyppiä, välillä se ahdistaa sillä kaikki ajattelee että mä oon se joka huolehtii kaikista asioista ja sit jos mä vaikka sanon ett "sä voisit soittaa sinne... että voidaanko haastatella...." vaikkapa tai jotain sen suuntasta niin kaikki on ihan äimänä että etkö sä vaikken ois missään vaiheeessa sanonut että mä soitan. Juu sit mä stressaan tosi paljon, mä en pysty rauhottumaan jos "jotain pitäs tehä". Mä oon siis aika outo tyyppi eikä kukaan oikeen tunne mua kunnolla. Mä oon usein kotona yksin, ei sillä kyllä mulla kavereita olis mutta en mä jaksa. Mulle riittää se koulupäivä ja sit haluun olla yksin. Yökylät on painajaista, pitäs valvoo ja juoruta mutta mua väsyttää aina. Mä en ymmärrä miten kukaan pärjää 5h yöunilla tai muuta sen suuntasta. Mä meen nukkuun melkeimpä heti salkkareiden jälkeen tai syön ja käyn saunassa jne. Ei mua äiti tai isä pakota nukkuun mut mua väsyttää. En mä pystyis oleen vähemmällä unella. Juu millasta musaa mä kuuntelen, juu oon tässä suhteessa myös outo juu.. mä tykkään fran pereasta ja S.J.K:sta kiitos LS:n tosin sjk:lta on ainoastaan 2.levy hyvä. Sitten tykkään myös El canto del locosta ja sitten ihan perus näitä, oikeestaan musta parasta kappaleissa on sanat; mä tykkään (noloa) pmmp:n tässä elämä on ja lauri tähkä &elonkerjuun kimpale kultaa -kappaleista, en muista niiden kappaleista mut niistä sit Kanye West ja Chris Martin homecoming on hyvä.. ja hmm.. joo en oikeen tiedä. Njuu.. saitte selville että olen outo, outo ja epänormaali. Adiós. Hasta luego.